Ja se on ollut elämäni parasta aikaa!
Tein viime tammikuussa postauksen, kun olimme olleet Freydiksen kanssa yhdessä yhden vuoden. Niin se aika on vain hurahtanut, vastahan minä menin katsomaan tätä ihanaa ponia ja sain sen ylläpitoon. Ja nyt se on ollut minulla jo yksi ja puolivuotta! Matkamme varrella on ollut niin ylä-kuin alamäkiä ja niistä olemme selvinneet. Olen oppinut Freydikseltä aivan hirveästi uusia asioita niin hoitaessa kuin ratsastaessakin. Joskus poni on ollut todella itsepäinen ja on ollut ihan hirveä olo, kun mikään ei onnistu, mutta jokaisellahan on joskus sellainen aika kun mikään ei onnistu, vai mitä? Hyviä hetkiä meillä on myös ollut paljon ja on tullut ihan onnen kyyneleitä , kun poni on ollut aivan huippu!
Se on aivan ihana tunne, kun asiat onnistuvat ja poni tulee hirnuen vastaan tarhassa <3 Se on tunne jota ei voi sanoin kuvailla, se on jotain niin ihanaa. Kisoissakin ota ollaan käyty ja paras sijoitus on hiihtoratsastuskisoista toinen sija. Aina kun olemme käyneet kisoissa, on matkaan tarttunut ruusuke mukaan.
Mitä minulle jää jos sinä lähdet?


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti